Tänään

Vähitellen ymmärrän,
että minun ei tarvitse kuntoutua työelämään,
että olen ihan hyvä ihminen tälläisenäkin, vajavaisena,
että riittää, kun jaksan arjessa.
että elämällä on vielä jotain minullekin annettavana,
että minua rakastetaan, kaivataan,
että minulla on oikeus olla olemassa.

Olen elossa.
Pidän huolta itsestäni ja perheestäni.
Tein töitä yli 35 vuotta.
Eikö se jo riitä.
Enkö ole jo ansainnut eläkkeeni, työkyvyttömänäkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti