Luopuminen

Kuittaatko irtisanomisesi?
Siis kuittaanko,
senkö, että annoin koko elämäni yli kymmenen vuoden ajan
työnantajani käyttöön.
Senkö, että kävin lomallani tekemässä työt, kun ei ollut sijaista.
Senkö, että  työni määritteli aikataulut,
hallitsi kaikkea.
Siis kuittaanko koko elämäni ohitetuksi?

Koti irtisanottu, tavarat pakattu.

Vähitellen, muovilaatikko toisensa perään,
kotini purkautuu, paketoidaan,
viedään säilöön.
Kotikaupunki jää, olen koditon.
Mihin rakennan uuden,
mihin laitan laatikkoni.
Tutut ympyrät jää,
uutta en vielä hahmota,
luopumisen tuska, sitä se on.

Siivoan, lakaisen ja jynssään,
pois omat ajatukset, tekemiset,
omat ilot ja surut,
omat unelmat ja haaveet.
Nyt on tyhjää ja siistiä,
uusien ihmisten tulla,
uusine iloineen ja suruineen,
omine haaveineen.
Minä poistun, jätän avaimet,
suljen oven ja yhden vaiheen elämästäni.

Työn loppuminen,
rahojen loppuminen,
sidoksien loppuminen.
Muutto.
Lapset kasvavat, itsenäistyvät,
nuorinkin lähes omillaan.
Kuka minua enää tarvitsee,
kuka haluaa minut lähelleen,
missä minun paikkani on,
missä kotini, missä elämäni.