Makaan hiljaa paikallani,
en saa unta, en jaksa nousta.
Olen vaan,
tyyni ulkokuoreni on valheellinen.
Sisälläni ajatukset kiertävät kehää.
En ole onnistunut missään.
En ole hyvä missään.
En osaa mitään.
En ole mitään.
Olen vaan ruma, lihava ja vanha.
Kuka minusta välittäisi.
Kuka minua huolisi.
Näen huolestuneita kasvoja
oven raossa,
kukin vuorollaan kuulostelee.
Ovathan he olemassa,
lapset ja mies,
olihan minulla töitä,
osasinkin jotain.
Mutta tänään millään ei ole merkitystä.
Mikään ei tunnu miltään.
Toivon sinulle toipumista masennuksesta: että näkisit pieniä valonpilkahduksia elämässäsi ja etenkin itsessäsi! Olet rohkea mummu ja nainen kun uskallat kertoa synkistä mietteistäsi, ja varmasti rakas monelle lähipiirisi ihmiselle. Ei työnteko tai tarpeellisuus määrittele ihmisen arvoa. Voimaa tulevaan vuoteen, lupaa tehdä paljon sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle iloa, jooko! :D
VastaaPoista