Taas yksi vuosi lisää.
Toisaalta, ei ajalla enää ole merkitystä.
Olen syrjässä kaikesta;
työelämästä, kaupunkielämästä,
omasta elämästä.
Ajatukset alkavat kiertää kehää.
Miksi minä?
Miksi minulle?
Miksen osannut?
Miksen kelvannut?
Miksen selvinnyt?
En kelpaa mihinkään,
en, en , en.........................................
Pysäytän ajatukset.
Olenhan minä,
olenhan osannut,
olen kelvannut,
olen tässä ja nyt.
Olen selvinnyt!
Siksi juuri minä,
siksi juuri minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti